Videolle – Videotuotannon ja videomarkkinoinnin blogi

close

Kategoriat

Asiantuntijakirjoituksia sähköpostiin? Tilaa tästä!

Suositut tekstit

Tarinan peruselementit x 8 – mistä syntyy hyvä tarina?
Miten tehdään hyvä videon käsikirjoitus?
Videouutiset
Millaiset videot toimivat Facebookissa vs. Instagramissa?
Kuusi vinkkiä YouTuben näyttökertamäärien kasvattamiseen
Kirjoittanut Henna Seppälä
11 tammikuuta, 2022

Muutama vuosi sitten eräs avustaja kertoi minulle olevansa ensimmäistä kertaa kuvauksissa ja yllättyneensä siitä, että ohjaaja ei ollutkaan tyly. Tämä nuoren avustajan kommentti jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleeni. Miksi henkilö oletti ohjaajan olevan lähtökohtaisesti tyly?


Elokuvan tekemisen historiassa ohjaaja on näyttäytynyt jonkinlaisena auktoriteettina, usein jopa auteurina, eli elokuvan luojana, jonka näkemyksiä elokuva edustaa. Pahimmillaan ohjaaja on ollut esihenkilö, jota ei ole uskallettu kyseenalaistaa. Tätä näkemystä on kuitenkin kritisoitu useaan otteeseen, tekeväthän elokuvaa lähtökohtaisesti useat eri oman alansa ammattilaiset. Ajatus ohjaajasta auktoriteettina on myös pahasti ristiriidassa nykypäivän työelämän käytäntöjen kanssa. Kuvauksetkin ovat työpaikka, jossa ihmiset tekevät työtään. Siksi setin tulee olla turvallinen kaikille ja jokainen työntekijä on siellä samanarvoisessa asemassa.

 

Ohjaajan työ on pitkälti ihmisten kanssa työskentelyä ja siksi ihmistaidot ovat tärkeitä. Monet ohjaajat ovat tottuneet työskentelemään näyttelijöiden kanssa, mutta on myös ohjaajia, jotka ovat erikoistuneet ohjaamaan tavallisia ihmisiä, joilla ei ole kokemusta näyttelemisestä. Esimerkiksi italialaiseen neorealismiin kuului amatöörinäyttelijöiden roolittaminen elokuvaan realistisen vaikutelman luomiseksi. Dokumenttiohjaajat ovat tietysti oma lukunsa, heidän töissään tavalliset ihmiset ovat usein juuri keskiössä.

 

Myös mainonnan ja markkinoinnin alalla olemme viime vuosina nähneet dokumentaaristen sisältöjen vahvan nousun. Yrityksen markkinointivideolla saattavatkin esiintyä luottoasiakkaat tai brändifilmissä yrityksen työntekijät. Olemme myös yleisesti ottaen aikaisempaa tottuneempia kameran edessä olemiseen, kuvaammehan monet itseämme lähes päivittäin erilaisiin somekanaviin. Yhä useammin työnhaku edellyttää videohakemusta ja korona-aika on viimeistään totuttanut meidät osallistumaan videon välityksellä erilaisiin kokoontumisiin.

 

Olen aiemmin kirjoittanut blogitekstin siitä, mitä tulee ottaa huomioon, kun kuka tahansa meistä astuu kameran eteen. Tämä teksti on osaltaan jatkoa tuolle tekstille. Tällä kertaa keskiössä on sensitiivinen ohjaaminen. Mitä kuvausryhmän ja asiakkaan tulee huomioida, kun videolla käsiteltävä aihe on henkilökohtainen, ehkä jopa vaikea kuvattavalle? Lähestyn aihetta omien kokemusten kautta erityisesti ohjaajan näkökulmasta, mutta toivon tästä olevan hyötyä kaikille sensitiivisyyttä vaativien aiheiden parissa työskenteleville.

 

Sensitiivisiä aiheita kuvatessa on usein kyse dokumentaarisesta sisällöstä. Pääosassa on esimerkiksi ihminen, joka on joutunut kohtaamaan hyvinkin rankkoja ja vaikeita asioita elämässään. Ja niistä asioista olisi sitten tarkoitus jutella kameran edessä. Tilanteen arkaluonteisuuden ymmärtäminen on ensimmäinen vaihe. Tekijöiden tulee tiedostaa, että asioista puhuminen ei välttämättä ole helppoa muutenkaan, saati sitten kameran ja kuvausryhmän edessä. Tämän tiedostettuaan erityisesti ohjaajan tulee tehdä kaikkensa, jotta tilanteesta tulisi mahdollisimman turvallinen ja mukava kuvattavalle. Alla muutama huomio, jotka olen itse oppinut matkan varrella.

 

 

1. Tee huolellinen taustatyö

Ohjaajan työ lähtee liikkeelle perehtymisellä aiheeseen ja kuvattavaan. Syvällisen aiheeseen perehtymisen jälkeen kuvattavan kanssa käytävät taustakeskustelut ovat tärkeitä käännekohtia niin ohjaajan kuin kuvattavankin kannalta. Ohjaaja pääsee tutustumaan kuvattavaan ja kuulee tämän tarinan. Kuvattava pääsee yhtälailla tutustumaan ohjaajaan ja oppii tuntemaan tämän.

 

On tärkeää osallistaa kuvattava jo heti ennakkosuunnitteluun. Taustahaastattelun avulla ohjaaja voi nostaa esille teemoja, joita videolla käsitellään ja kuvattava voi kertoa omia ajatuksiaan teemoista ja valottaa omaa tarinaansa. Tausta- tai esihaastattelussa keskustellaan videon aiheesta, miten sitä tullaan käsittelemään ja siitä, mitä kuvauspäivänä tapahtuu. On tärkeää antaa kuvattavan kertoa omin sanoin koko tarinansa siltä osin kuin hän itse haluaa. Ohjaaja voi esittää tarkentavia kysymyksiä, mutta tärkeintä on kuuntelu. Tällöin kuvattava saa kertoa oman tarinansa itse ja ohjaaja on läsnä ja kuuntelee.

 

Ohjaajan tulee antaa myös itse itsestään jotakin. Hän voi esimerkiksi kertoa jotakin henkilökohtaista tai muulla tavoin olla tilanteessa tasavertaisena kuvattavan kanssa. Kuvattava kertoo jotain henkilökohtaista itsestään, joten ohjaajakin asettaa itsensä alttiiksi.

 

Taustahaastattelun pohjalta ohjaaja ja/tai käsikirjoittaja tekee kuvauksia varten suunnitelman, joka voi olla kysymyslista tai erilaisia aihioita listattuna. Tämän suunnitelman avulla voidaan kertoa tilaajalle, millaisia painotuksia videolla kerrottavassa tarinassa tulee olemaan. Lisäksi suunnitelma on tärkeä työkalu ohjaajalle ja muulle työryhmällä.

 

Tärkeintä tässä vaiheessa on muistaa kuunnella kuvattavaa. Joskus tarina ei olekaan sellainen kuin on ennakkoon kuvitellut, mutta sanoja ei voi laittaa kenenkään suuhun. Tarina on kuvattavan oma.

 

2. Valmistaudu kuvaustilanteeseen



On tärkeää luoda kuvauksiin ilmapiiri, jossa kukaan ei ole kenenkään yläpuolella ja kuvattava kokee kuuluvansa osaksi kuvausryhmää. Tilasta kannattaa tehdä mahdollisimman kotoisa, ottaa kuvattava vastaan, esitellä kuvausryhmä, tarjota kahvia, jutella mukavia. Pelottavinta on tulla vieraaseen paikkaan, jossa on paljon kuvauskalustoa ja ihmisiä, mutta kukaan ei huomioi tai tervehdi. Itse haluan myös usein pitää tiimin, tilan ja kaluston mahdollisimman pienenä. Tällöin tilanne muistuttaa vähemmän isoa kuvaussettiä, joka on kenelle tahansa kuumottava.

 

Itse kuvaukset sujuvat yleensä myös helpommin, kun kuvattava on tutustunut ohjaajaan. Luottamussuhde on syntynyt esimerkiksi edellisessä vaiheessa mainittujen taustahaastattelujen myötä. Tämä luottamus on arvokasta ja ohjaajan on tärkeää olla sen luottamuksen arvoinen, eli varmistaa, että myös kuvaustilanne on kuvattavalle miellyttävä.

 

Kuvaustilanteessa tulee luoda rento ja turvallinen ilmapiiri ja varmistaa, että koko työryhmä ymmärtää tämän. Kaikkien kuvauksiin tulevien tulee tietää, että kuvataan sensitiivistä aihetta. Tämä vaatii usein työryhmän briiffaamista ja aiheen perusteellista kartoittamista. On myös hyvä, että kaikki kuvauksiin tulevat ovat henkisesti valmistautuneet kohtaamaan ehkä tavallista henkilökohtaisempia ja rankempia asioita verrattuna joihinkin tavanomaisempiin kuvauspäiviin.

 

Tärkeintä tässä vaiheessa on kohdata ihmiset ihmisinä – heti alkuvaiheesta kuvausten loppuun saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että kuvattavalla on kuvaustilanteessa tilaa olla sellainen kuin hän on ja tuntea niitä tunteita, joita hän tuntee. Ohjaajan tulee ymmärtää, että ihmiset reagoivat asioihin eri tavalla ja jokaisella meistä on erilaiset lähtökohdat kameran edessä olemiseen.



3. Ohjaa lämpimästi ja kuuntele



Lähtökohtaisesti kuvattavia ei voi ohjata samalla tavoin kuin näyttelijöitä, sillä toisin kuin näyttelijät, me muut emme ole tottuneet olemaan kameran edessä. Toki ohjaamisessa on paljon samaa, mutta ohjaajan tulisi koko ajan muistaa, että kuvaustilanne on kuvattavalle todennäköisesti täysin uusi ja jännittävä. Lisäksi aiheen ollessa henkilökohtainen tulee tilanteeseen vielä lisäkerros jännitystä.


Omaa tarinaansa kertovan ihmisen ohjaaminen perustuu pitkälti kuunteluun, myötäelämiseen ja lempeään ohjaamiseen. Pääosin äänessä on kuvattava. Myötäeläminen kuvaustilanteessa tapahtuu eleillä ja ilmeillä, jotka ilmentävät kuvattavalle, että ohjaaja kuuntelee. Lisäksi ohjaaja voi kuvattavan vastauksen jälkeen kommentoida lyhyesti aihetta tai esittää tarkentavan kysymyksen.

 

Ohjaaja on kuvattavan turva kuvauksissa. Tälle kuvattava kertoo tarinansa ja turvaa häneen. Ohjaajan tuleekin luotsata kuvattavaa lempeästi eteenpäin ja ohjata tiettyjen aiheiden pariin kysymysten avulla. Kysymyksissä tarvitaan tilannetajua. Tunteista ja henkilökohtaisista asioista kysymisessä on tärkeää lähestyä aihetta hienotunteisesti. Töksähtelevä, luettelomainen haastattelutyyli ei välttämättä anna välittävää ja kuuntelevaa kuvaa.

 

Se, että kuvaustilanne on miellyttävä kuvattavalle, on oleellista niin kuvattavan kuin valmiin videonkin kannalta. Ohjaajan ei tule kuitenkaan ajatella ainoastaan lopputulosta, vaan käydä aitoa keskustelua kuvattavan kanssa.

 

Johdatteleva ohjaustyyli tai sanojen suuhun laittaminen eivät kuulu dokumentaariseen tekemiseen. Tätä on tärkeää miettiä jo kysymysten muotoilussa. On selkeä ero, kysyykö kuvattavalta “Tunsitko silloin surua?” vai “Millaisia tunteita kävit läpi?”

 

Kiire on aitojen kohtaamisten pahin vihollinen. Tämän takia kuvauksiin tulisi aina varata hyvin aikaa. Vaikka kuvattavan vastaus olisi pidempi kuin voidaan videolla käyttää, on usein tärkeää antaa kuvattavan kertoa tarina kokonaisuudessaan ja kuunnella, mitä ihmisellä on sanottavanaan.



4. Pidä huolta, että kuvattavan oma ääni kuuluu jokaisessa työvaiheessa


Ihmisen oman äänen kuuluminen on tärkeää jokaisessa prosessin vaiheessa. Kuten aiemmin todettiin, jo aluksi suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, että ihmisen kertomusta ei voida käsikirjoittaa ilman ihmistä itseään. Sanojen suuhun laittaminen ei ole eettisestä näkökulmasta hyvän tavan mukaista ja se tekee helposti lopputuloksesta käsikirjoitetun oloisen ja feikin.

 

Editissä ohjaaja on vastuussa lopputuloksen vaikuttavuudesta, mutta hän on myös kuvattavan edunvalvoja. Ohjaajan tulee varmistaa, että editissäkään kuvattavan tarina ei vääristy tai tule kerrotuksi tavalla, joka voisi olla kuvattavasta vääränlainen.

 

Editissä on tärkeää muistaa se rohkeus, jota kuvattavalta on vaadittu kameran eteen astumiseen ja käsitellä materiaalia sillä arvokkuudella. Koko ajan on tietysti myös huomioitava, että lopputulos puhuttelee katsojaa.

 

Lopputulos tulee aina näyttää kuvattavalle ennen kuin se julkaistaan ja kuvattavalla on oikeus vaatia jotain poistettavaksi tai muokattavaksi.



5. Varmista kuvattavan jaksaminen


Ennen kuvausta on tärkeää kysyä kuvattavan fiiliksiä ja vointia, tarjota juotavaa ja taukoja. On hyvä tuoda kuvattavalle ilmi, että hän voi keskeyttää kuvauksen ja pitää tauon, jos siltä tuntuu.

 

Myös kuvausten jälkeen on tärkeää keskustella kuvattavan fiiliksistä, miltä kuvaukset tuntuivat ja millainen kokemus tämä oli hänelle. Aikataulua ei kannata tehdä koskaan niin kiireiseksi, etteikö olisi aikaa keskustella kuvattavan kanssa myös kuvaustilanteen ulkopuolella.

 

Vaikka kuvausten päätarkoituksena onkin jonkinlaisen videoteoksen tuottaminen, on kuvauksella myös muita merkityksiä ja päämääriä. Kuvausryhmälle kyseessä on työpäivä, jonka tietysti toivoo olevan mukava ja antoisa. Kuvattavalle kyseessä on usein aika erikoinenkin päivä, sillä hän ei välttämättä ole kuvauksissa kovinkaan usein. Kuvauspäivä voi aiheuttaa jännitystä, mutta jälkeenpäin olo on usein helpottunut ja jopa inspiroitunut ja voimaantunut. Parhaimmassa tapauksessa kuvattava on saanut positiivisen esiintymiskokemuksen ja lisää rohkeutta kertoa tarinaansa.



6. Muista eettisyys



Kaikkea dokumentaarista tekemistä ohjaa eettisyys. Erityisesti mainonnan ja markkinoinnin parissa tulee aina pohtia tarkasti, onko valittu esitystapa kunnioittava kuvattavalle nyt ja myös muutaman vuoden kuluttua, jos kuvattava on vaikkapa hyvin erilaisessa elämäntilanteessa silloin. Lisäksi tarinan ja mainostajan suhde tulee miettiä tarkasti. Ihmisten tarinoiden kertomisella olisi tärkeää olla jokin syvempi merkitys kuin esimerkiksi jonkin tuotteen myynnin edistäminen. Siksi myös brändien tulee miettiä aina, miksi haluamme nostaa tämän ihmisen tarinan esille. Tällaisia merkityksellisiä tarkoitusperiä voivat olla vaikkapa tietoisuuden lisääminen jonkin aiheen ympäriltä, kannanotto jonkin aiheen puolesta, varojen kerääminen aiheeseen liittyvään toimintaan tai esimerkiksi vertaistuen jakaminen tietystä aiheesta. 


Pelkkä tunteiden herättäminen ja sen seurauksena jonkin tuotteen myyminen ilman selkeää yhteyttä tarinan ja tuotteen välillä ei useinkaan ole eettistä kuvattavan kannalta. Lisäksi se ei välttämättä ole uskottavaa katsojan näkökulmasta. Tarvitsemme mediaympäristöömme oikeita ihmisiä kertomaan aitoja asioita, mutta nuo ihmiset ja tarinat tulee aina kohdata ja käsitellä kunnioittavasti, ei koskaan välineinä.

 

Itse näen, että ohjaajana tehtäväni ei ole ainoastaan vaikuttavan videon tekeminen, vaan mukavan kuvauspäivän ja humaanien kohtaamisten mahdollistaminen muun kuvausryhmän kanssa. Oma tehtäväni ei ole olla auktoriteetti, vaan kanssakulkija.

 

Haluatko oppia lisää kestävästi tehtävästä videotuotannosta? Lataa vastuullisen mainonnan oppaamme.

 

Lataa tästä: Eettinen ohjeistus – työkalu vastuullisen mainonnan suunnitteluun

Saatat pitää myös näistä:

Asiantuntijavideo FAQ Sisällöntuotanto

Kun kuka tahansa meistä astuu kameran eteen

Aitous nousee yhä useammin esille videotuotannoista puhuttaessa. Ihmiset haluavat nähdä aitoja ihmisiä, tilanteita ja to...