Aitous nousee yhä useammin esille videotuotannoista puhuttaessa. Ihmiset haluavat nähdä aitoja ihmisiä, tilanteita ja tositarinoita. Siksi myös yhä useammin kameran eteen päätyy kuka tahansa meistä, esiintymiskokemuksella tai ilman. Tämä teksti perustuu omakohtaisiin kokemuksiin kokemattoman esiintyjän ohjaamisesta; mitä tulee ottaa huomioon ja miten maallikon ohjaaminen eroaa ammattinäyttelijän ohjaamisesta.
Videotuotannoissa kuvattavat henkilöt saattavat olla kokeneita esiintyjiä, tai he voivat astua kameran eteen ensimmäistä kertaa. Jos henkilö ei esiinny kameran edessä työkseen, on tilanne lähestulkoon aina jännittävä: Hän on koko työryhmän edessä, huomio kohdistuu häneen ja kaiken lisäksi tuo kaikki tallennetaan ja tullaan julkaisemaan. Usein esiintyjällä on vielä jokin toiminta ja repliikit muistettavanaan. Ohjaajan tärkein tehtävä näissä tilanteissa onkin usein saada ihminen mahdollisimman rennoksi. Tämä vaatii ohjaajalta ihmistuntemusta; mikä on toiselle rentouttavaa, voikin saada toisen ihmisen lukkoon. Kaikille vitsit eivät toimi. Joku voi haluta, että kaikki käydään mahdollisimman asiallisesti ja selkeästi läpi. Toiselle taas on parempi, että jutustellaan kepeästi, jotta jännitys unohtuu. Ohjaajan onkin tärkeää muokata omia toimintatapojaan eri esiintyjille sopiviksi.
Ohjaajan tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kärsivällisyys ja rauhallisuus, tilanteessa kuin tilanteessa. Kokemattomien esiintyjien kanssa ohjaajan tulee kiinnittää tähän erityistä huomiota. Esiintyjä saattaa mennä pahasti lukkoon, jos ohjaaja osoittaa hermostumisen merkkejä. Jutellessani useiden kameran edessä satunnaisesti esiintyvien ihmisten kanssa tärkeimmäksi huomioksi nousi viestinnän selkeys. Ohjaajan ohjeiden tulee olla mahdollisimman selkeästi kommunikoitu. Esiintyjällä ei ole käytössään ammattinäyttelijän metodeita, eikä esimerkiksi alan termistö ole hänelle välttämättä tuttua. Siksi ohjaajan tulee kommunikoida erityisen selkeästi ja välttää ammattikieltä. Ohjaajan tulee olla myös tarkka siitä, mitä hän kommunikoi: ”punastelet” tai ”kätesi tärisevät” saa ihmisen tietoiseksi toiminnoista, joihin hän ei voi vaikuttaa, ja se usein vain pahentaa tilannetta. Pahimmillaan ohjaaja saa esiintyjän nolostumaan koko työryhmän edessä.
Olen työskennellyt ohjaajana hyvin erilaisten ihmisten kanssa mitä monipuolisimmissa kuvaustilanteissa. Toisinaan aiheet ovat rankkoja ja ohjaajalta vaaditaan hyvien kommunikaatiotaitojen lisäksi tilannetajua ja empatiakykyä. Joskus aihe on kevyt, mutta esiintyjä menee lukkoon. Silloin ohjaajalla tulee olla hyvät sosiaaliset taidot, jotta lukko saadaan avattua.
Alalla työskentelyä aloitellessani joku sanoi minulle, että olen liian kiltti tälle alalle. Olen kuitenkin kääntänyt empatiataitoni ja haluni tehdä hyvää ihmisille vahvuudeksi työssäni. Tavoitteenani on, että kuvaustilanteen jälkeen kuvattavalla on hyvä fiilis ja hän on tyytyväinen itseensä ja tekemiseensä, vaikkei kaikki aina sujuisikaan suunnitellun mukaisesti. Hyvä olo itsestä ja tilanteesta näkyy positiivisesti myös lopputuloksessa.
Ensimmäistä kertaa kameran edessä? Muista nämä vinkit:
- Lähes kaikkia jännittää kuvattavana oleminen, älä siis turhaan stressaa jännittämisestä. Kuvausryhmä on tottunut siihen, että kuvattavat jännittävät.
- Harjoittele repliikkejä tai puheenvuoroa etukäteen. Voit käydä mielessäsi myös toiminnan läpi jo ennalta, se helpottaa jännitystä.
- Juttele tuottajan tai ohjaajan kanssa ennen kuvauspäivää, jotta tiedät mitä odottaa.
- Varaa kuvaukseen tarpeeksi aikaa, esimerkiksi mahdollisten uusintaottojen varalta. Liian tiukka aikataulu tuo myös lisäpaineita.
- Tule kuvaukseen avoimin mielin.
