Blogi

Oletko joskus kirjoittanut Googlen kuvahakuun ”Women Body Advertising”? Minä olen, ja se tuntuu samalta kuin yrittäisi etsiä edes yhtä ei-seksististä stock-kuvaa naisesta tekemässä oikeastaan ihan mitä tahansa. Mainonnan tekijät ovat viime aikoina huomanneet, että naisetkin ovat ihmisiä, jotka haluavat nähdä itsensä kuvattavan ihmisinä. Olemme siis vihdoinkin saaneet nauttia mainonnasta, jossa meidät on huomioitu edes hieman paremmin kohderyhmänä. On kuitenkin vielä paljon tehtävää sen eteen, että näkisimme mainonnassa monipuolisemmin erilaisia vartaloita.

Kova ja pitkään jatkunut työ kohti naisten ja miesten välistä tasa-arvoa saavutti merkittäviä asioita vuoden 2017 aikana. Feminismi-sanaan törmää kaikkialla vaateketjujen huppareita myöten ja onneksi yhä useammin termin kanssa käsi kädessä kulkee sana ”intersektionaalinen” – ei tosin niissä huppareissa. Aktivisti Tarana Burken kymmenen vuotta sitten aloittama #Metoo-kampanja on vihdoin nostanut seksuaalisen häirinnän yhä suurempien massojen tietoisuuteen; Ranska aikoo alkaa sakottaa seksuaalisesta häirinnästä ja Islanti velvoittaa työnantajat maksamaan miehille ja naisille samaa palkkaa. Lisäksi elokuvissa ja sarjoissa kuulimme yhä useampien naisten tarinoita.

Me kaikki olemme joskus kokeneet sen. Elokuvan, joka on ulkoisesti viimeisen päälle toteutettu, mutta jonka juoni on löyhä kyhäelmä kliseisiä tapahtumia ja henkilöitä. Kirjan, jonka kieli on täydellistä, mutta joka ei lopulta kerrokaan oikein mistään. Mainosvideon, joka esittelee mainostettavan asian perinpohjaisesti, mutta jättää katsojan kylmäksi. Kaikissa edellä mainituissa esimerkeissä ongelmat liittyvät tarinankerrontaan. Tarina ei kosketa, siihen ei voi samaistua tai se ei vain yksinkertaisesti tarjoa mitään uutta tai kiinnostavaa. Tarinalla on iso rooli elokuvissa ja romaaneissa, mutta myös hyvässä brändifilmissä se on kaiken alku ja juuri. Miten hyvän brändifilmin tarina sitten syntyy?